Portfolio ja arvioinnit

Opiskelijat kokosivat kertynyttä materiaalia omaan kansioon, perusportfolioon. Ensimmäisellä istuntokerralla käytiin läpi portfoliotermejä [3] [4]. Perusportfoliolla tarkoitettiin kaikkea kurssiin liittyvää materiaalia missä tahansa tallennusmuodossa. Näyteportfolioksi kutsuttiin perusportfoliosta valittavaa näytettä omasta oppimisesta, jonka pohjalta arvostelu määräytyi. Portfolioaineiston keräämisestä muistutettiin aika ajoin.

Arvostelu tapahtui aktiivisuuden ja näyteportfolion pohjalta ilman välikokeita tai tenttejä. Opetushenkilökunta mietti kriteereitä näyteportfolion arviointiin [7] (katso myös luku 4). Valitettavasti näitä kriteereitä ei ollut etukäteen jaossa. Kevään kurssin arvostelun tuloksista [7] tiedotettiin opiskelijoita henkilökohtaisella sähköpostiviestillä [8].

Arvosteltavaan, ulkoasultaan siistiin, näyteportfolioon pyydettiin seuraavia osioita [6]:

$\bullet$

parhaat palat perusportfoliosta

$\bullet$

essee

$\bullet$

laskuharjoitustehtävä ja ratkaisu

$\bullet$

oman oppimisen arviointi

$\bullet$

ryhmän toiminnan arviointi

$\bullet$

opetushenkilökunnan toiminnan arviointi

Tuloksena oli ilahduttavan erilaisia näyteportfolioita, jäsennetyistä perusportfoliokansiosta 24-sivuiseen LaTeX-dokumenttiin, joista esimerkkeinä niiden sisällysluettelot [10] [11]. Erilaisuus saattoi johtua osaltaan siitä, ettei kenelläkään ollut ennestään mitään valmista mallia, eikä tarkkoja arvostelukriteereitä ollut opiskelijoiden käytössä. Kuudesta kansiosta viisi palautettiin ajallaan. Pohdinnoissa annettiin pitkälle pureksittua arviointia omasta oppimisesta, ryhmästä ja opetushenkilökunnan toiminnasta sekä kurssin kehittämisestä.

Yksi esimerkki pitkälle viedystä portfoliomaisesta pohdinnasta oli opiskelijan saama kokemus luentojen esitystavasta, jossa hänen mukaan ensin johdettiin teoreettista kaavaa, pitäydyttiin matemaattisessa merkinnöissä ja vasta lopuksi kerrottiin lopputulos käytännön mielessä. "Yleensä minulle kävi niin, että en ymmärtänyt asian johtamisesta juuri mitään, ja vasta lopuksi, kun käsiteltävän asian konkreettista merkitystä esitettiin mieluiten kuvien avulla, sain selville mistä oikeastaan on puhuttu." Tämän asian julkilausuminen portfoliossa kannustaa opetushenkilökuntaa vaihtelemaan esitystapoja.

Parhaan oppimistavan itselleen selvittäminen on vaikeaa, mutta sitä kannattaa kokeilla. Opiskelijat oppivat (tai ainakin käyttäytyvät) luennoilla eri tavoin. Kutrilaisista muutamat tekivät vähän jos ei lainkaan merkintöjä luennoilla, yksi ei käynyt lainkaan, muutavat taas runsaasti muistiinpanoja. PowerPoint-muotoiset luentokalvot eivät olleet etukäteen käytettävissä.

Ryhmän toimintaan oltiin pääosin tyytyväisiä vaikka monet sanoivat toiminnan olleen turhan lepsua ja kuritonta. Käytännössä 4-6 ihmisen ryhmissä oli vielä mahdollista saada suora kontakti opiskelijaan. Ryhmässä syntyi heti alussa selkeitä rooleja.

Opetushenkilökunnan toimintaa arvioitiin niin luennoilla, laskareissa kuin istunnoissa. Kritiikki oli hyvin rakentavaa. "Assareille ehdottaisin ripausta lisää kuria ja ohjelmaa pienryhmätapaamisiin, jotta velttoilu vähenisi ja ihmiset osallistuisivat paremmin toimintaan". Luentojen kalvoissa oli joitain kirjoitusvirheitä, kun ne oli tehty edellisenä päivänä valmiiksi. Virheistä tuli usein jopa sopivia luennon keskeyttäjiä. Toisaalta opiskelijat pyysivät, että virheitä ei tarvitse selitellä luennolla.