Yksi keskeinen ajatus kurssityöryhmän toiminnassa oli suoran
palautteen saaminen opetuksesta. Alunperin oli myös tarkoitus
testata laskutehtävien oikeellisuutta ja sopivuutta tällä ryhmällä,
mutta tehtävien keskeneräisyys ja aikataulutus estivät tämän.
Viikkokeskusteluissa oli aikaa jutella ja keskustella. Löysä aikataulu
maksaa itsensä takaisin, sillä ohjaamattomissa keskusteluissa tulee
esiin ne piilevät ongelmat, joista ymmärtäminen usein kiikastaa. Kun
opiskelija ja opettaja kokevat olevansa tasaveroisia, rakentuu
hedelmällinen yhteistyö, jossa opetushenkilökunta on palannut maan
tasolle. Kurssityöryhmä voi olla opiskelijan ensimmäinen kontakti
opetushenkilökuntaan. Se palvelee molempiin suuntiin: opettaja
ymmärtää paremmin mitä on uuden asian oppiminen ja opiskelija ymmärtää
mistä opettamisessa on kyse. Opettaja pitää liian monia asioita
itsestäänselvyyksinä.
Mitä merkitystä on opettamisen pohtimisella? Tarvitaanko huippuunsa
suunniteltua koneistoa massakurssin opetuksen tueksi? Eikö
ex tempore -opetus ole ihan toimivaa ja taloudellisesti kannattavampaa?
Kyllähän opiskelijat aina selviävät kursseista ja oppivat omalla
tavallaan. Kannattaako kurssityöryhmän työ? Painottuuko kurssi liikaa
muutaman kurssityöryhmän opiskelijan arvioihin, jolloin
riviopiskelijat unohtuvat?
Jos kurssityöryhmä suoritustapana on hyvä ja toimii, voisiko sitä
laajentaa suurempaan mittakaavaan? Kutri vaatii aina paljon
ihmisresursseja. Ei ole hyvä asia, jos kaikki kurssit suoritetaan
samalla tavalla, vaan monimuotoisuus on tavoiteltavaa akateemisessa
maailmassa. Tällöin opiskelija voi itse luoda kuvan siitä, miten hän
oppii. Kutrin tärkeä tehtävä on antaa virikkeitä erilaisia
oppimiskokemuksia etsiville opiskelijoille. Henkilökohtaisen oppimisen
kehittäminen voi alkaa yhdestä piristävästä kokeilusta.
Kurssityöryhmä on yksi opettajan viitekehys samoin kuin kirjallinen
kurssipalaute. Otoksessa löytyy aina ääripäitä, jotka pitävät tai
vihaavat kurssia. Ei ole hyvä, jos kaikki ovat samaa mieltä (huonoa
tai hyvää!) kurssista. Kaikkia muutoksia ei saa toteuttaa, vaan niitä
on peilattava vasten omaa opetusfilosofiaa ja käytössä olevia
resursseja.
Erikoisen mielenkiintoista on arvioida kurssityöryhmän suoraa
vaikutusta käytyyn kurssiin. Jo ensimmäisistä luennoista lähtien
luennoitsija kirjoitti valmiina olleet käsin kirjoitetut kalvot
PowerPoint-esityksiksi, jotka oli luennon jälkeen saatavilla kurssin
kotisivulta. Muutos ilahdutti niin riviopiskelijoita kuin kutrilaisia:
"Oli todella positiivista, että pienryhmäsessiossa käydyt keskustelut vaikuttivat suoraan kurssin sisältöön." "Yleensä sellaisesta ei ole toivoakaan."
Assistenttien osalta kontakti riviopiskelijoihin parani, kun uskalsi
ymmärtää tämän oppimista. Opiskelijalle asian ymmärtäminen voi
tarkertua pieneen yksityiskohtaan, merkitäänkö imaginääriyksikköä
kirjaimella "i" vai "j".
Vaikea kysymys laskareissa voi lukita assistentin ja saattaa
hänet turhaan puolustuskannalle. Luottamuksellisessa seurassa
heitetty kysymys sai aikaan vastauksen kehittelyn rauhassa ja
yhteistyössä opiskelijoiden kanssa.
"En voinut paeta enää valmiiksi tehtyihin laskarivastauksiin, ja huomasin, että olen turhaan pelännyt kysymyksiä. Tämä kannustaa avoimuuteen normaaleissa laskareissakin."
Portfolioiden teettäminen tuntui onnistuneelta. Näyteportfolioista
näki heti opiskelijan oman kädenjäljen ja ajatukset. Huijaaminen tai
kopiointi ovat tuskin mahdollisia. Termeihin ja portfoliotekniikkaan
tutustuttamiseen kannattaa käyttää aikaa kurssin alussa.
Portfolion arviointi ja kriteerien miettiminen oli haastavaa. Kriteerit eivät ole pysyviä, eivätkä ne liioin ole koskaan objektiivisia. Arvostelukriteerien tulee olla opiskelijoiden tiedossa etukäteen. Yhtä hyvin voidaan kysyä, millaiset kriteerit ovat käytössä silloin, kun tenttitehtäviä arvostellaan. Ovatko ne syntyneet jo tehtäviä luotaessa? Kriteereitä ja arvioita annettaessa on korostettava sitä, että kurssityöryhmän ja tenttijöiden arvosanoja ei voida vertailla keskenään. Ne ovat kaksi täysin eri kriteerein arvioitavaa suoritustapaa.