Panu: Ravintolavaunussa tuopit siemailleina ihmettelemme maailmaa, myöhästeleviä junia ja oluen kylmyyttä. IC H:ki-P:kala myöhässä tunnin. Kaisun äidin tuomat karjalanpiirakat pelastavat päivämme. Takanamme istunut käkkistytteli tiedusteli merkitsevällä äänellä ``Mihi asti työ ootte menossa?'' laulettuamme (hiljaa!) muutamia mukavia iskelmiä.
Marjaana: Matkani ei alkanut hyvin. Odotettuani 50 min. junaa Kouvolan hyisellä asemalla lyön pääni laukkutelineeseen, jonka jälkeen Leksa kaataa tuoppini ravintolavaunussa. Tunnelma on kuitenkin nousemassa... Seuraavaksi Parikkalan asema, joten parasta koota tavarat ja siirtyä ovia kohti.
Heini (saunassa): Kuitenkin pohjimmiltani olen raju.
Ulla (22:30): Takana ensimmäinen Wene-WiOL-päivä. Aamulla matka alkoi jo klo 7 ja jatkui Kouvolan ja Heinolan kautta Rantasalmelle. Rantasalmen tyylikkäästi remontoidussa kirkossa pidimme viiden tunnin kenraaliharjoitukset. Harjoitusten jälkeen pääsimme ensimmäisen kerran soutamaan. Näin ensikertalaisesta vauhti oli aika raikkaanripeää... Mutta kyllä se tästä. Vajaan puolen tunnin soutumatkan jälkeen (ei satanut, ystävällistä) rantauduimme tänne Kaaretsaareen. Tarkemman tutustumisen jälkeen paikka ei ole ollenkaan hullumpi. Seurakunnan leirikeskus, siistiä, kaikki välttämättömät mukavuudet. Rantasaunan ja uinnin jälkeen elämä muuttui suorastaan juhlaksi. Olo oli kuin uudestisyntyneellä. Jonin kokkaama paella oli hyvää, sopivasti mausteista. Tässä sitten katsellaan, miten ilta jatkuu. Huomenna on ensimmäinen konsertti ja sen jälkeen koittaa ilmeisesti karu arki. Onneksi on tämä pehmeä lasku leirielämään.
Katja: Me mukavuudenhaluiset visioimme jo leiriä, jossa olisimme jatkuvasti ns. mukavuuksien äärellä (sisätilat, koneistettu keittiö ym.). Sieltä voitaisiin sitten tehdä pieniä päivätrippejä soudellen, jos huvittaisi. Ja keikkoja voitaisiin tietysti heittää, lähiseudun kirkoissa...