Komponenttitasot

Kun halutaan tutkia mallivektoreiden komponenttien arvoja ja keskinäisiä riippuvuuksia kartan eri osissa käytetään usein komponenttitasoesitystä [23,24]. Kartta ajatellaan leikatuksi viipaleiksi niin, että yhdessä viipaleessa j on mallivektoreitten ${\bf m}$ komponentti m^j esitettynä samassa järjestyksessä kuin kartan hilassa. Yleisesti käytetty ja havainnollinen tapa on esittää komponentin arvo harmausasteena tai värinä. Vertailemalla komponenttitasoja voidaan tehdä päätelmiä komponenttien arvoista ja keskinäisistä riippuvuuksista kartan eri osissa.

Kuvassa 2.3 on esimerkki komponenttitasojen harmaasävyesityksestä ja muista visualisoinneista. Data on selvyyden vuoksi kolmiulotteista, jotta vertailu datan, karttahilan ja muiden esitysten välillä olisi mahdollista. Datassa on neljä joukkoa A, B, C, ja D, jotka ovat neljän eri keskipisteen ympärille pseudosatunnaisjakautuneita pilviä (kuva 2.3(a)). Kuvassa 2.3(d) ovat vastaavalla datalla opetetun kartan komponenttitasot harmaasävyesityksenä.

Komponenttitaso voidaan esittää myös pintana, jossa hila on xy-tasolla ja z-akselin arvon määrää komponentin suuruus [15,41]. Lisäksi voidaan jokaisen karttayksikön koolla kuvata jotain ominaisuutta, esimerkiksi yksiköihin sattuneiden datavektorien määrää tai yksiköiden välisiä etäisyyksiä [15]. Eri visualisointitavat voidaan yhdistää: värillä, korkeudella ja koolla voidaan kuvata jokaisella eri ominaisuuksia, esimerkiksi värillä komponentin arvoa, korkeudella kvantisointivirhettä ja koolla datan määrää. Seurauksena kovin monimutkaisesta kuvauksesta voi kuitenkin olla informatiivisuuden asemesta havainnollisuuden kärsiminen.