Kun halutaan tutkia mallivektoreiden komponenttien arvoja ja
keskinäisiä riippuvuuksia kartan eri osissa käytetään usein
komponenttitasoesitystä [23,24]. Kartta ajatellaan
leikatuksi viipaleiksi niin, että yhdessä viipaleessa j on
mallivektoreitten komponentti mj esitettynä samassa
järjestyksessä kuin kartan hilassa. Yleisesti käytetty ja
havainnollinen tapa on esittää komponentin arvo harmausasteena tai
värinä. Vertailemalla komponenttitasoja voidaan tehdä päätelmiä
komponenttien arvoista ja keskinäisistä riippuvuuksista kartan eri
osissa.
Kuvassa 2.3 on esimerkki komponenttitasojen harmaasävyesityksestä ja muista visualisoinneista. Data on selvyyden vuoksi kolmiulotteista, jotta vertailu datan, karttahilan ja muiden esitysten välillä olisi mahdollista. Datassa on neljä joukkoa A, B, C, ja D, jotka ovat neljän eri keskipisteen ympärille pseudosatunnaisjakautuneita pilviä (kuva 2.3(a)). Kuvassa 2.3(d) ovat vastaavalla datalla opetetun kartan komponenttitasot harmaasävyesityksenä.
Komponenttitaso voidaan esittää myös pintana, jossa hila on xy-tasolla ja z-akselin arvon määrää komponentin suuruus [15,41]. Lisäksi voidaan jokaisen karttayksikön koolla kuvata jotain ominaisuutta, esimerkiksi yksiköihin sattuneiden datavektorien määrää tai yksiköiden välisiä etäisyyksiä [15]. Eri visualisointitavat voidaan yhdistää: värillä, korkeudella ja koolla voidaan kuvata jokaisella eri ominaisuuksia, esimerkiksi värillä komponentin arvoa, korkeudella kvantisointivirhettä ja koolla datan määrää. Seurauksena kovin monimutkaisesta kuvauksesta voi kuitenkin olla informatiivisuuden asemesta havainnollisuuden kärsiminen.