Alunperin kartta on kehitetty moniulotteisen datajoukon havainnollistamiseen eli visualisointiin [23]. Nimitys kartta on erityisen kuvaava, kun käytetään kaksiulotteista hilaa. Silloin yhtäläisyys perinteisen kartan kanssa on ilmeinen.
Suoranaisia sovellusalueita löytyy runsaasti: puheen- ja muiden signaalien tunnistus, kielen prosessointi, teollisuusprosessien valvonta ja datajoukkojen ja tietokantojen sisältämän tiedon ryhmittely ovat keskeisiä aiheita. Karttaa on käytetty myos epälineaarisen järjestelmän mallintamiseen ja epälineaariseen (paloittain lineaariseen) regressioon muun muassa prosessin vipuvaikutusten tutkimisessa ja aikasarjaennustuksessa (esimerkiksi [2,16,32,33,42,43]). Kartasta on osoitettu olevan hyötyä tiedon louhinnassa (data mining), jossa moniulotteisesta aineistosta pyritään löytämään mielekästä tietoa [41]. Runsaasti viitetietoja erilaisista sovelluksista on Kohosen perusteoksessa [23] ja artikkelissa [26].
Yksittäisiä esimerkkejä kartan käytöstä hieman erikoisemmissa yhteyksissä ovat esimerkiksi riippumattomien komponenttien etsiminen [31] tai verkko-ongelmien ratkaiseminen (esim. kauppamatkustajaongelman ratkaisu) [8,23].